Kävimme lokakuussa päiväretkellä Korkeasaaressa. Syksyinen sunnuntaipäivä osoittautui loistavaksi ajankohdaksi nähdä isoja kissaeläimiä.
Korkeasaari on auki vuoden jokaisena päivänä, mutta tähän mennessä olen käynyt siellä aina kesällä. Edellisestä kerrasta oli muutenkin vuosia aikaa. Olen aikaisemmin tullut autolla tai vesibussilla, mutta tällä kertaa menin metrolla Kalasatamaan. Siitä on noin kilometrin kävelymatka Isoisänsiltaa pitkin Mustikkamaalle.
Aloitimme kierroksen aamupäivällä Kissalaaksosta, ja yllättäen kaikki isot kissapedot olivatkin näkyvissä ja aktiivisia. Jäimme katselemaan erityisesti amurinleopardeja ja amurintiikeriä, jotka ovat molemmat äärimmäisen uhanalaisia lajeja. Amurinleopardeja on luonnossa vain noin 100 yksilöä, ja eläintarhoissa tuplasti sen verran. Korkeasaari edistää näiden kissojen suojelutyötä AMUR-hankkeen avulla.
Isot kissat kuluttivat aikaa kävelemällä tallautuneita polkuja aivan lasin lähellä. Edes takaisin, aina uudestaan. En tiedä onko se suunniteltu juttu, mutta se tarjosi ainakin hyvät mahdollisuudet valokuvaamiselle. Pienemmät kissaeläimet eli metsäkissa, margai, amurinleopardikissa ja ilves sen sijaan pysyivät visusti piilossa.
Isojen kissojen aitaukset ovat todella suuria, ja kaikkein suurin taisi olla lumileopardeilla. Pitkän kävelyn jälkeen löysimme viimeisestä osastosta yhden leopardin päiväunilla. Ja mikä mahtava häntä! Ehdottomasti koko eläintarhan tuuhein.
Korkeasaaren hauska yksityiskohta on vapaasti vaeltavat riikinkukot. Pari vuotta sitten yksi niistä lähtikin omille teilleen kolmeksi viikoksi.
”Ympäristökasvatustehtävän rinnalla Korkeasaaren eläintarhan tärkein tehtävä on lajien suojelu.”
Korkeasaaressa korostetaan viihteen sijaan nimenomaan eläinten suojelutyötä. Suojeluhankkeille on verkkosivuillakin oma laaja osionsa. Eläintarhassa teema näkyi erilaisina infotauluina. Esimerkiksi villihevosten aitauksen luona kerrottiin Hannasta ja Helmistä, villihevosista jotka palautettiin eläintarhasta luontoon Mongolian aroille. Mongolianvillihevonen kuoli sukupuuttoon luonnosta 1960-luvulla, ja laji on säilynyt nykypäivään eläintarhojen ansiosta. Taulun alapuolelle oli kiinnitetty päivityksiä, mitä hevosille nykyään kuuluu. Hyvää, ilmeisesti!
Korkeasaaren kolmesta ravintolasta kaksi on auki ympäri vuoden. Bistro Bronissa tarjoillaan pitsaa, ja ravintola Karhusta saa hampurilaisia, lohikeittoa, lihapullia ja näiden kasvisversioita. Mitään gourmet-tason ruokaa ei siis ole luvassa, mutta perushyvät burgerit ajoivat asiansa. Ravintola Karhun erikoisuutena on vieressä sijaitseva Karhulinna, ja ainakin kerran lounaan aikana karhu jolkotteli aivan ikkunan takana.
Missään vaiheessa eläintarhassa ei ollut ruuhkaa, vaikka oli syysloman ensimmäinen viikonloppu. Eläimiä sai tarkkailla rauhassa. Kohde minun makuuni!
Kun ulkona alkoi sataa, pakenimme Amazonia- ja Africasia-taloihin, joissa oli mukavan lämmintä. Mieltä ei tosin paljoa lämmittänyt infokyltti, jossa kerrottiin että sademetsäympäristössä on vapaana paitsi eksoottisia lintuja, myös hämähäkkejä.
Amazonia-talossa tapasimme Cocon, yli neljäkymmentävuotiaan laiskiaisnaaraan. Se näytti epäilyttävästi peruukilta. Laiskiainen nukkuu noin 9 tuntia päivässä, tarhaoloissa jopa 15-20 tuntia. Se saattaa viettää koko elämänsä roikkuen ylösalaisin yhdessä puussa.
Kultatamariinin häntä ei ollut aivan lumileopardin veroinen, mutta sekin pääsi TOP3 hienoimmat hännät -listalleni. Hieno poseeraus ja cool otsatukka.
Lopuksi teimme vielä pikaisen kierroksen Kissalaaksossa. Amurinleopardien ruokinta oli mennyt meiltä ohi, mutta yksi niistä popsi vielä lounastaan hyvällä ruokahalulla. Sainkin hienon kuvan leopardin takapuolesta. Varsin vaikuttava häntä hänelläkin, mutta lumileopardi vie kyllä silti voiton.
Korkeasaaren eläintarha
Olipas hyvä muistutus heti alkuun. Jotenkin olen itsekin ajatellut, että Korkeasaaressa käydään vaan kesäisin ja että se on jopa kiinni talvisin.
No niinpä!
PS. Kiitos blogin kaikkien aikojen ensimmäisestä kommentista!