Aikuisten mukavuusreilillä ei nukuta dormissa – Interrail-resepti entisille nuorille

Pääsin ensimmäistä kertaa Interrailille nyt kolmekymppisenä. Vaikka reilaaminen jäi nuorempana väliin, ehdin kyllä kokea budjettimatkailun ilot – yöt lentokentillä, kaupungin halvimmat majapaikat ja majoituskuluissa säästäminen yöbusseja hyödyntäen. Siksi tällä kertaa ei ollut tarvetta enää kokea reilaamisen edullisuutta, vaan edessä oli mukava reilimatka aikuiseen makuun.

Tässä meidän reseptimme aikuisten mukavuusreilille lyhykäisyydessään:

• Reililiput ykkösluokkaan
• Junassa vain päiväsaikaan – hyvät yöunet ovat tärkeät entisille nuorille
• Yöt hotelleissa ja Airbnb-asunnoissa (ei meteliä tai yhteiskeittiöitä!)
• Järki kädessä päivämatkojen pituudessa: pidetään matkaaminen mukavana ja iloisena
• Hyvää ruokaa ja juomaa niin ravintoloissa, junissa kuin piknikeillä ja omilla parvekkeillakin

Ykkösluokka kannatti Itävallan junissa

Lähdimme liikkeelle Budapestista ja päämäärämme oli Sisilia. Matkaa suunnitellessa muodostin mielessäni tälle aikuisten mukavuusreilille omat periaatteeni: ei hostellin makuusaleja tai yhteiskeittiössä kokkailua, ei sohvasurffailua, eikä missään nimessä junassa tai asemilla vietettyjä öitä. Aioimme nukkua hyvin, nauttia matkanteosta ja herkutella antaumuksella.

Matkamme kesti melko tarkalleen kuukauden. Lähdimme liikkeelle Budapestista 11. joulukuuta ja viimeiseen kohteeseemme Milanoon saavuimme 9. tammikuuta. Valitsemamme ykkösluokan liput osoittautuivat hyväksi valinnaksi parissa junassa. Reilille osuva joulun aika toi meille pari ruuhkaista ja toisaalta pari hyvin rauhaisaa matkapäivää.

Me emme laskeneet kuinka monta matkapäivää reilipasseihimme tuli – niitä olisi voinut hyödyntää varmasti enemmäkin, mutta emme ottaneet paineita siitä, että matkustaisimme junilla ”koko rahan edestä”. Sen sijaan nautiskelimme ja viivyimme monissakin paikoissa useamman yön.

Ensimmäinen junamatkamme suuntautui Budapestista Wieniin. Tässä junassa ei ollut ykkösluokkaa, mutta sähköpistokkeet löytyivät ja matka sujui mukavasti. Wienissä nautimme kahvit ja pienet hienostuneet suklaakonvehdit tyylikkäässä kahvilassa, tietenkin. Jatkoimme parin tunnin vaihdon jälkeen matkaa Villachiin, joka on lähellä Itävallan ja Italian rajaa, ja viivyimme yhden yön.

Wienistä Villachiin reilaava pääsee nauttimaan historiallisen Semmeringin radan näkymistä – tämä on yksi Euroopan kauneimmista junareiteistä ja Unescon suojelukohde. Reitillä on vanhoja rautatiesiltoja ja upeita vuoristonäkymiä. Meille sattui tälle matkapäivälle vähän harmaa ja sumuinen sää, joten näkymät eivät olleet ihan parhaimmillaan. Lisäksi tajusin tässä vaiheessa upeiden junareittien yhden haasteen: junien ikkunat ovat usein aika likaisia. En saanut napsittua ihan niin upeita kuvia kuin olin haaveillut!

Likaisia ikkunoita lukuun ottamatta Itävallan junat olivat ehdottomasti reissun parhaat: täällä ykkösluokan lipusta oli eniten hyötyä. Istuimet olivat leveät ja mukavat ja ykkösluokan vaunussa kulki säännöllisesti kahvikärry, jonka tarjonta kuului ykkösluokan hintaan! Omalle istumapaikalle sai myös tilata lämmintä ruokaa, ja ruokajuomaksi olutta tai viiniä.

Ykkösluokan istumapaikat oli helppo varata Itävallan oman junayhtiön ÖBB:n sivuilta. Täällä kaikkiin pitkän matkan juniin tarvitaan paikkavaraukset, ja istuimet kannattaa varata ainakin pari päivää etukäteen: me viivyttelimme vähän emmekä saaneet lippuja siihen junaan, joka meillä ensin oli mielessä. Jouduimme istumaan wieniläisessä kahvilassa suunnittelemamme tunnin sijaan kaksi.

Venetsiasta Bariin lämpimän ilman perässä

Villachista matkamme jatkui Venetsiaan. Viivyimme kolme yötä ja olimme ajatelleet matkata pikkuhiljaa Italian itärannikkoa etelään, mutta sään vuoksi päätimme tässä vaiheessa hyödyntää Interrail-matkailun mahdollistamaa spontaaniutta. Lämpötila oli joulukuun alkupuolella reilusti alle 10 astetta ja kostea meri-ilma teki tuulesta jäätävän. Kuljimme kaupungissa vesibusseilla – kaupungin edullisin, mutta tähän aikaan vuodesta myös hyisin kulkumuoto!

Venetsia oli talvella hiljainen. Olimme vierailleet siellä jo kerran pari vuotta aiemminkin, silloinkin sesongin ulkopuolella. Venetsian suurimpiin nähtävyyksiin kuuluva Pyhän Markuksen aukio houkuttelee matkailijoita ympäri vuoden, mutta sivukujia tutkien kaupungista löytyy erityisesti talvella rauhallisia soppia ja paikallisten suosimia ruokapaikkoja.

Ruokavinkki: Venetsiassa kannattaa meidän kokemuksemme mukaan etsiä mahdollisimman epäesteettinen baari ja tilata kalaa ja mereneläviä. Täällä esimerkiksi mustekala on uskomattoman tuoretta ja maukasta! Ja parhaat herkut löytyvät toki niistä kuppiloista, joihin turistit eivät yleensä keksi poiketa.

Kolmen yön palelemisen jälkeen hurautimme Venetsiasta suoraan Bariin – tämä oli yksi reilimme pisimmistä junamatkoista, 8 tuntia. Frecciarossan ykkösluokassa matka sujui kuitenkin nopeasti äänikirjaa kuunnellen ja Italian maaseudun maisemia katsellen.

Italialaiset junat täyttivät odotuksemme – eli olivat epäluotettavia

Puglia Etelä-Italiassa oli yksi kohde, jota olin itse odottanut paljon. Olen matkaillut aika paljon Italiassa, mutta tämä ”kengän korko” oli minulta jäänyt vielä välistä. Puglia on suurelta osin maaseutua, mutta siellä on myös joitain Italian vanhimmista asumuksista ja kaupungeista. Aluetta on helppo kierrellä paikallisjunilla, joihin ei tarvita paikkavarauksia!

Puglian kohokohtia olivat meidän mielestämme erikoiset trullo-talot, 3000 vuotta vanhat oliivilehdot ja rustiikkinen maalaisruoka. Pugliassa kannattaa maistaa paikallista orecchietti-pastaa parsakaalin ja anjoviksen kanssa. Jälkiruuaksi paikallisia makuja etsivä valitsee spumonen, joka on maukas jäädykkeen ja kakun yhdistelmä.

Pugliasta matkasimme Calabrian läpi Sisiliaan pysähtyen yhdeksi yöksi Cosenzaan. Cosenzasta lähtiessä kohtasimme matkan ensimmäisen junan, josta puuttuivat sähköpistokkeet!

Vaihdoimme junan lauttaan Villa San Giovannissa – vartin lauttamatka Messinaan ei, yllättävää kyllä, kuulunut reilipassiin, mutta maksoi vain kaksi euroa henkilöltä. Lauttaterminaalista nappasimme välipalaksi arancinit eli friteeratut risottopallot, joiden sisältä löytyi tomaattista jauhelihaa. Etelä-Italiasta löytyy paljon friteerattuja välipaloja, jopa pizzaa friteerataan!

Messinassa aloimme päästä todenteolla italialaisten junien makuun. Juna, jolla luulimme pääsevämme jatkamaan matkaa Palermoon, ei ottanutkaan meitä kyytiin – siinä oli pelkkiä makuuvaunuja! Jouduimme odottelemaan tunnin verran “regionalea”, hitaampaa paikallisjunaa, joka oli lopulta useita tunteja myöhässä, syystä, joka jäi meille tuntemattomaksi. Viva Italia!

Sisilia haltuun junilla ja vuokra-autolla

Sisiliassa tutkimme Palermon, Syrakusan, Catanian ja Etelä-Sisilian barokkikylät. Vietimme Sisiliassa yhteensä noin kaksi viikkoa. Palermossa viivyimme heti Sisiliaan saavuttuamme muutamia päiviä ja ihastuimme kaupunkiin toden teolla. Palermo on eläväinen yhdistelmä tyylikkyyttä ja rentoa kaaosta. Palasimme Palermoon vielä uudeksivuodeksi ennen kuin lähdimme paluumatkalle kohti pohjoista.

Ravintolavinkkimme Palermoon:

• Perinteistä sisilialaista ruokaa ja epäystävällistä palvelua tarjoaa Bisso Bistrot
• Esimerkki Palermon kansainvälisyydestä ja paras ikinä maistamamme kalacurry: Bangla Fast Food
• Sisilian afrikkalaisväestön inspiroimia erikoisuuksia tarjoilee italialais-ghanalainen HAMA

Joulun ajan vietimme Syrakusassa Ortigian saarella. Palermon ja Syrakusan välinen rata oli huollossa, mutta pääsimme reilipasseilla suhteellisen helposti korvaavaan bussiin – heti kun olimme löytäneet sen Palermon asemalta. Sisilian saaren läpi ajelevasta bussissa olikin itseasiassa upeat maisemat ja bussi oli mukavaa vaihtelua juniin. Ortigiassa oli meidän makuumme vähän liikaa turisteja, mutta nautimme jouluisista iltakävelyistä meren äärellä. 

Joulun jälkeen tutkimme enemmän Etelä-Sisiliaa, jonka barokkikylät ovat erikoinen ja junalla helposti saavutettava nähtävyys: erinomainen kohde Interrailille! Nämä kylät kärsivät mittavat tuhot 1600-luvulla Etnan purkautuessa ja aiheuttaessa maanjäristyksiä. Kylien keskustat rakennettiin uudelleen mahtipontiseen barokkityyliin, joka on yllättävä näky pienissä maalaiskylissä. Kylistä kuuluisimpia ovat Noto, Morica ja Ragusa, joissa mekin vierailimme kussakin. 

Vaikka kyliin olisi päässyt myös junalla, me vuokrasimme pariksi päiväksi auton: halusimme nimittäin käydä ajelemassa myös Etnan rinteillä. Etnan varjossa sijaitseva Catania on vilkas italialainen kaupunki, jonne minulla oli tälle reissulle yksi tavoite: päästä hyppäämään legendaarisen Circum Etnean kyytiin. Tämä pieni junarata on rakennettu 1800-luvulla maisemajunaksi, joka kiertää tulivuoren rinteitä. Se ei valitettavasti sisälly reilipassiin, mutta liput maksoivat vain muutamia euroja.

… ja sitten takaisin pohjoiseen

Sisiliasta matkasimme Napolin kautta Milanoon, johon reilimme päättyi. Tähän viimeiseen etappiimme kuului Euroopan viimeinen juna, joka ajetaan vaunu kerrallaan lauttaan – tämä juna ylittää Messinansalmen Sisilian ja manner-Italian välillä. Operaatio oli hidas ja vaikutti varsin sekavalta. Juna jatkoi lopulta matkaa kohti Napolia huomattavasti myöhässä, mutta tulipahan tämä erikoisuus koettua kerran elämässä. Pienet viiveet eivät meitä painaneet, olimmehan rennossa reilimielentilassa!

Suunnitelmamme mukavuusreilistä piti melko hyvin: kuukauden reilillä oli pari pidempää matkapäivää, mutta junassa istuimme maksimissaan kahdeksan tuntia kerrallaan. Yleensä matkapäivämme pitivät sisällään kahdesta neljään tuntia junassa istumista. Majapaikat saimme varattua suhteellisen helposti ja lähes kaikkialla nukuimme hyvin – vain uudenvuoden juhlat Palermossa häiritsivät vähän uniamme.

Reseptini aikuisten Interrailille

1. Ykkösluokan lippu kannattaa suosituilla reiteillä

Me panostimme ja otimme ykkösluokan liput. Tästä oli hyötyä parissa kohdassa: matkatessamme Venetsiasta Bariin saimme viettää kahdeksantuntisen junamatkan leveillä penkeillä ja meille tarjoiltiin kahvia, vettä ja suolakeksejä. Itävallassa omalle paikalle olisi saanut tilattua jopa lämpimän ruuan.

Barista eteenpäin matkasimme pieneltä asemalta toisella käyttäen Italian lyhyen matkan junia, regionaleja. Vaikka matkustaminen oli helppoa kun paikkalippuja ei tarvinnut varata, näissä pikkujunissa ei ollut ykkösluokkaa ollenkaan.

Ykkösluokan lipulla pääsee myös joillain isommilla juna-asemille nauttimaan loungeista – me emme näitä kuitenkaan löytäneet. Ehkä emme osanneet etsiä tai sitten reittimme varrelle ei osunut yhtään loungea?

Ykkösluokka vaatii myös jonkin verran paikkavarauksia: suosituille reiteille näitä joutuu tekemään vähän etukäteen, mikä vähentää tietenkin matkan spontaaniutta. Me teimme varaukset päivää tai paria ennen matkaa – ja lisäsimme spontaaniuden tuntua hyödyntämällä lyhyissä siirtymissä paikallisjunia!

Suosittelen kokemuksemme perusteella ykkösluokan lippua reilaajille, jotka aikovat matkata Euroopan pääraiteita pitkin suosituilla ja nopeilla junilla – näistä junista ykkösluokka löytyy ja se tarjoaa myös ekstrapalveluita.

2. Vähän luksusta matkaeväisiin – puhun nyt juustosta ja viinistä

Junasta ei aina saa välipalaa. Esimerkiksi Italiassa edes hienosta Frecciarossasta ei löytynyt ravintolavaunua, vaan tarjolla oli vain kahvia ja keksejä. Siksi eväät on tärkeää muistaa pakata mukaan jokaiselle junaetapille.

Ja koska tämä on mukavuusreili, nyt ei syödä voipaperiin käärittyjä kurkkuvoileipiä – paitsi jos juuri ne ovat sinun lempparievääsi!

Me haimme eväät yleensä paikallisesta herkkukaupasta tai leipomosta. Nappasimme mukaan uunituoreita leivonnaisia, ilmakuivatulla kinkulla ja herkullisilla juustoilla täytettyjä leipiä ja välillä myös vähän viiniä. Herkkueväät kruunaavat mukavan junamatkan!

3. Näin löytyy paras majapaikka aikuiseen makuun

Interraililla majapaikan valintaan vaikuttaa erityisesti se, että saavut kaupunkiin junalla. Juna-aseman seudut ovat usein kaupungin rähjäisimpiä. Meidän reissullamme epäilyttävimmästä päästä olivat Napolin ja Catanian juna-asemat.

Jos haluaa oikeasti mukavuusreilata, onkin hyvä ottaa majapaikka vähän kauempaa asemasta. Meillä oli matkavarusteina rinkat, joten kävelimme yleensä näppärästi asemalta majapaikkaan ne selässä. Kerran tai pari turvauduimme taksiin.

Se, kuinka spontaani haluaa olla, vaikuttaa myös jonkin verran majapaikkojen valintaan. Reilatessa ei tee mieli sitoa itseään liian tarkkoihin suunnitelmiin, mutta suosituimmat paikat on varattava etukäteen.

Me teimme spontaaniudessa kompromissin ja varasimme majoitukset joskus etukäteen, joskus taas jätimme varailut esimerkiksi edelliseen päivään. Yövyimme Airbnb-asunnoissa ja B&B-majoituksissa – hinnat vaihtelivat 30 eurosta yöltä reiluun sataseen. Välillä teimme edullisia löytöjä, joskus taas panostimme vähän enemmän.

Joitain vinkkejä majapaikoista, joista pidimme erityisen paljon:

• Palermo: Viihtyisä ja rauhallinen B&B Xenia (eläväinen emäntä kokkasi aamuisin meille itse aamiaista)
• Noto: Mahtavat näköalat, iso terassi ja aamainen oman puutarhan antimista: Villa Ambra

4. Näin löytyvät parhaat makuelämykset

Ruoka – se oli meidän reilimme keskiössä! Me etsimme jokaisesta kohteestamme makuelämyksiä.  Ensinnäkin kysyimme aina majoittajamme suositukset: oli kyseessä sitten Airbnb-majoittaja tai pienen B&B-majoituksen pitäjä, paikalliset osaavat vinkata paikalliset herkut ja piilotetut helmet.

Tämän lisäksi teimme toki omaa tutkimusta: selasimme matkablogeja ja Google Mapsin ravintola-arvioita. Pyrimme bongailemaan erityisesti paikallisten suosikkipaikkoja ja katuruokaherkkuja, jolloin myös illallisen hintalappu jäi kohtuulliseksi.

Hyödynnämme usein myös Michelin-opasta. Michelin-ravintolat valikoidaan sen perusteella, että ne tarjoavat nimenomaan paikallisia ruokalajeja hyvin toteutettuina, eli tämä on kätevä tapa varmistaa saavansa oikein hyviä paikallisia erikoisuuksia.

Meidänkään budjettimme ei veny siihen, että kävisimme kovin usein Michelin-tähden saaneissa ravintoloissa, mutta oppaasta löytyy iso liuta myös “lupaaviksi” listattuja ravintoloita. Näiden joukosta löytyy usein myös lompakolle vähän ystävällisempiä vaihtoehtoja.

Michelin-opas löytyy Google Play– ja Applen sovelluskaupasta.

Mitä kuukauden mukavuusreili maksoi?

Tässäpä vielä yhteenveto siitä, mitä mukavuusreilimme maksoi:

• Kuukauden Interrail-passi rajattomilla matkapäivillä ykkösluokassa: 884 euroa. Me ostimme nämä 50% alennuksesta eli maksoimme noin 440 euroa per nenä.
• Majoitukset kahdelle keskimäärin 65 euroa yöltä, yhteensä 1950 euroa (975 euroa per nenä).
• Ruokailut noin 30 euroa päivää kohti, yhteensä 900 euroa per nenä. Vaikka joskus herkuttelimme oikein urakalla, välillä taas söimme hyvinkin edullisesti: esimerkiksi Palermo oli täynnä puoli-ilmaisia, mutta herkullisia aterioita!

Yhteensä reilin hintalapuksi tuli 2 315 euroa matkaajaa kohden. Ei edullisin reissu, mutta toisaalta olisimme voineet laittaa paljon enemmänkin rahaa palamaan!

Vaikka panostamme mukavuuteen, meidän matkakulujamme säästää aika paljon se, että etsimme paikallisia elämyksiä. Tutkimme mielellämme isojen kaupunkien lisäksi maaseutua ja pikkupaikkoja, asumme usein pienissä aamiaismajoituksissa tai paikallisten tapaan tavallisessa asunnossa, ja nautiskelemme myös paikallisista mauista.

Millainen on sinun unelmiesi Interrail?

Kuvat: Ronja Norja

Mukavuusreilin matkareitti näytti suurin piirtein tältä.