Ylläs on ajaton matkakohde, joka tarjoaa kauniita maisemia ja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia kaikille matkailijoille. Syksyiseen viikonloppureissuun Ylläksellä kuuluu raikkaasta ulkoilmasta nauttiminen retkeillen ja revontulia bongaillen.
Lappiin muuton jälkeen lähdin etsimään ruskaa puolisoni kanssa Ylläkseltä. Matka ajoittui vuoden 2020 elo-syyskuun vaihteeseen, joten aivan ruskan kultasuoneen emme osuneet. Jälkeenpäin olen oppinut, että syyskuun toinen ja kolmas viikko ovat otollisimpia ruskaretken ajankohtia Lapissa.
Lähdimme taittamaan matkaa henkilöautolla Rovaniemeltä, josta Google Maps tarjoaa kahta reittivaihtoehtoa: suoraan pohjoiseen Kittilän suuntaan tai Pellon kautta länsirajaa pitkin. Jälkimmäinen olisi ollut reilu 30 kilometriä pidempi, joten suuntasimme pohjoiseen. Alkumatka sujui mukavasti. Keli oli erinomainen ja aurinko paistoi. Emmekä ehtineet kovin kauas taajama-alueelta, kun ensimmäiset porot jolkottelivat vastaan.
Matkan haastavin osuus alkoi, kun käännyimme 79-tieltä Ylläksen suuntaan. Tie kapeni huomattavasti ja toisinaan körryyttelimme 50 km/h säästääksemme autoamme isommilta töyssyiltä.
Majoittuminen vuokramökissä
Perillä navigoimme ensimmäiseksi mökille, jonka olimme vuokranneet Nettimökin kautta. Tunturitupa 4 on kompakti mökki, joka sijaitsee Ylläsjärven lounaspuolella noin 10 minuutin ajomatkan päässä Ylläksen hiihtokeskukselta. Mökin vuokra oli 90 euroa / yö, ja kolmen vuoden takaiset hinnat näyttävät edelleen pitävän paikkaansa.
Hyviä varaussivuja Ylläksen vuokramökkien etsimiseen ovat esimerkiksi:
Mökissä oli vuodepaikkoja viidelle henkilölle: alakerran tupakeittiössä levitettävä sohva ja parvella lisäpatjoja kolmelle.
Vaikka mökeissä on keittiö, kannattaa huomioida, että ruoanlaittomahdollisuudet ovat yleensä rajalliset. Meillä oli vain pieni jääkaappi ja kaksi liettä ruoanvalmistukseen. Jääkaappi täyttyi jo kahden aikuisen ruoista, joten isommalla porukalla mökkeillessä saattaa joutua pelaamaan jääkaappitetristä.
Plussaa tuli ehdottomasti siitä, että Eelin kauppa sijaitsi alle kahden kilometrin päässä ja siellä on erinomainen valikoima perusruokatarvikkeita. Mikäli jotain jää uupumaan, löytyy Ylläksen toiselta puolen somestakin tuttu K-Market Jounin kauppa, jonka valikoiman laajuus vastaa K-Supermarketin tasoa.
Retkeilyä Varkaankurun luontopolulla
Koska olimme matkalla syksyllä, keskittyivät aktiviteettimme ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen. Matkan toisena päivänä suuntasimme Ylläksen luontokeskukseen, joka toimii luontopolkujen alku- ja päätepysäkkinä. Olimme entuudestaan tutustuneet reittivaihtoehtoihin netissä ja valikoineet Varkaankurunpolun kohteeksemme. Polku on vajaa 4 kilometriä pitkä rengasreitti, ja kulkee rehevän metsikön läpi.
Varkaankurun luontopolku on maastoltaan helppokulkuista, joskin muutama nousu mahtuu matkan varrelle. Kolme vuotta sitten reitti koostui pääosin pitkospuista, mutta reittiä on uusittu sen jälkeen. Pitkospuut on korvattu teräsritiläpitkoksilla, jotka ovat pitkäikäisemmät ja turvallisemmat kuin puiset pitkospuut, jotka voivat olla sateella liukkaita.
Yllästunturin huiputus – omin jaloin vai gondolihissillä?
Seuraavan päivän missiomme oli huiputtaa Yllästunturi. Vai voiko sitä huiputtamiseksi kutsua, jos huipulle menee gondolihissillä? Ehkä ei, mutta saavuttuamme tunturin juurelle huomasimme gondolihissin olevan suljettu kovan tuulen vuoksi. Jälkiviisaana totesin, että tästä oli mainittu Ylläs Ski Resortin Facebook-sivulla.
Vaihtoehtoja oli kaksi: joko käännymme takaisin ja valitsemme päivän aktiviteetiksi kenties toisen luontopolun tai huiputamme tunturin niin kuin se kuuluukin. Tuolloin olin vasta muuttanut Lappiin, joten halusin ehdottomasta päästä näkemään huipulta avautuvat maisemat omin silmin. Niinpä lähdimme kapuamaan merkittyä polkua 719 metrin korkeuteen. Yllästunturin huipulle pääsee helpoiten 2,5 kilometriä pitkää huoltotietä pitkin.
Reitin alkuosuus sujui kevyesti sorapolun noustessa loivasti ylöspäin. Kokemattoman noviisin haasteet alkoivat noin puolivälin tienoilla. Merkityn tien sijaan päätimme oikaista tunturin rinnettä suoraan ylöspäin. Tukevilla vaelluskengillä matka olisi voinut taittua mukavasti, mutta lenkkareilla se oli aika haastavaa. Mitä ylemmäs nousimme, sitä kivikkoisemmaksi maasto muuttui. Isojen lohkareiden seassa oli paljon pieniä irtokiviä, jotka pyörähtivät jalan alta pois.
Lopulta urakka palkittiin henkeäsalpaavan kauniilla maisemilla. Huipulla ymmärsin hyvin, miksi gondolihissi oli suljettu. Tuuli vain suhisi korvissa ja puhelimesta sai pitää kaksin käsin kiinni kuvia ottaessa. Koska kyseessä on laskettelukeskus, tunturin huipulla on myös rinneravintola Ylläskammi718. Normaalisti ravintola on auki päivittäin, mutta tuolloin se oli suljettu ilmeisesti koronarajoitteiden takia.
Kun olimme ihastelleet maisemia ja räpsineet riittävästi kuvia, oli edessä paluumatka alas. Ja voin sanoa, että omalta osaltani se hirvitti nousua enemmän! Matkanteko olisi varmasti ollut helpompaa esimerkiksi kävelysauvojen kanssa, jolloin tasapaino säilyy paremmin. Tarrasinkin välillä kokeneemman matkakumppanini reppuun, jotta pääsin etenemään kivien keskellä. Pari kertaa iski epätoivo ja mietin vaihtoehtoisia tapoja laskeutua alas. Niitä ei kuitenkaan ilmaantunut, joten ei auttanut muu kuin jatkaa eteenpäin.
Saunomista ja revontulien bongailua
Jännittävän, ja myös fyysisesti melko raskaan, retkipäivän päätteeksi otimme viimeisen illan rennosti mökillä saunoen. Kovasti yritimme myös tähyillä taivaalle revontulien toivossa vilvoitellessamme mökin terassilla. Lapissa revontulia voi nähdä aina elokuun lopulta maaliskuun alkuun. Sanotaankin, että revontulet ovat aktiivisimmillaan kauden alku- ja loppupuolella. Taivas kuitenkin täyttyi pilvenhattaroista.
Seuraavana aamuna olikin aika pakata kamppeet kasaan, siivota mökki ja kääntää auton nokka kohti Rovaniemeä. Pieni jännitysnäytelmäkin saatiin aikaiseksi ennen lähtöä, kun liukastuin mökin parven rappusilla ja tulin pyllymäkeä alas koko matkan. Selvisin onneksi vain tärähdyksen voimasta kipeytyneellä häntäluulla.
Ylläs tunnetaan laskettelurinteistä, mutta sopii loistavasti myös syksyiseksi ruskaretkikohteeksi. Helsingistä pääsee autoyöjunalla Kolarin rautatieasemalle, josta matkaa Ylläkselle on 35 kilometriä. Kolarin rautatieaseman ja Ylläksen välillä kulkee myös linja-autoyhteys. Talvella suoria bussiyhteyksiä Ylläkselle lähtee Kemin rautatieasemalta, Oulusta, Jyväskylästä ja Helsingistä. Tutustu aikatauluihin ja lippuihin Matkahuollon sivulta.
Kuvat: Laura Leinonen
Ylläs on todella hieno paikka, ilman muuta yksi omia suosikkejani. Ollaan käyty siellä useita kertoja nimenomaan syksyllä ja toki myös talvella. Siellä on patikointireittejä todella monipuolisesta ja toki myös muutakin tekemistä.
Ylläs yllätti minutkin positiivisesti ja pääsi omien suosikkieni kärkisijoille! Haluaisin ehdottomasti käydä uudelleen ja tutustua myös alueen maastopyöräreitteihin 🙂