Voisinko matkustaa yksin? Näin uskaltauduin ensimmäiselle sooloreissulle

Paluumatkalla lentokoneessa sai melkein oikeasti matkustaa yksin.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä hankalampaa on löytää seuraa, jonka kanssa kohtaisivat loma-ajat, kiinnostuksen kohteet ja matkabudjetti.

Rahan ja ajan lisäksi matkustamiseen liittyy kysymys matkaseurasta. Yksin, kaksin vai porukassa?

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä hankalampaa on löytää seuraa, jonka kanssa kohtaisivat loma-ajat, kiinnostuksen kohteet ja matkabudjetti. Kolmen päivän pikapyrähdykselle Berliiniin löytyy kaveri kohtalaisen helposti, mutta yritäpä ehdottaa kuukauden reiliä Eurooppaan yleisten loma-aikojen ulkopuolella.

Parisuhteessa olevilla ihmisillä tämä vaikuttaa helpolta. Sen kun matkustat puolisosi kanssa! Sinkkuna täytyy yrittää värvätä matkoille mukaan joku kaveri tai perheenjäsen. Helpointa olisi lähteä reissuun yksin, mutta kynnys on iso.

Mikä yksinmatkailussa pelottaa?

Ajatus sooloreissusta tuntui minulle vieraalta, tylsältä ja vähän pelottavalta. Olin kyllä lentänyt, matkustanut junalla ja käynyt elokuvissa, teattereissa ja syömässä yksin. Olin asunut itsekseni monta vuotta, hyvänen aika. Mutta kokonainen ulkomaanmatka pelkästään omassa seurassa? Ei kiitos.

Soolomatkailussa minua ei huolettanut niinkään turvallisuus, vaan oman pään sisäiset asiat. Jos matkustaa yksin eikä kukaan ole katsomassa, tapahtuiko sitä? Tuntuuko matka miltään, jos ei voi jakaa kokemusta kenenkään kanssa? Saisinko itseäni lähtemään ulos hotellihuoneesta, kun ei ole ketään työntämässä liikkeelle? Eksyisinkö? Kyllästyisinkö? Löytäisinkö mitään syötävää?

Matkablogit toitottivat, kuinka yksin matkustaessa on mahtavaa, kun tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Entä jos ei oikeastaan halua tutustua kehenkään?

Uskallan!

Lopulta innostus voitti ahdistuksen. Totesin, että minulta jää aika paljon näkemättä, jos jään vain odottamaan Unelmamiestä™ jonka kanssa matkustaa. Halusin lähteä reissuun, joten sitten täytyi lähteä.

Mietin vuoden 2019 talvilomaviikolleni erilaisia vaihtoehtoja aina ryhmämatkoista rantalomiin. Tulin siihen tulokseen, että kaupungissa olisi enemmän tekemistä ja muitakin yksin matkustavia. Omatoimimatkalla kaiken saisi päättää itse, eikä olisi sidottu ennalta määrättyyn aikatauluun.

Kohteeksi valikoitui Barcelona, jossa suunnilleen kaikki olivat käyneet paitsi minä. Ensimmäisellä yksinmatkalla olisi helpompi aloittaa suhteellisen tutusta maasta.

Etukäteen suunnittelu auttaa

Halusin tutustua kaupunkiin kunnolla, joten varasin viikon matkan. Majoituksen olisi varmasti saanut halvalla hostellista, mutta päädyin varaamaan itselleni kokonaisen Airbnb-kämpän. Matalasesongin aikaan sen sai suhteellisen edullisesti. Asunto takasi oman rauhan ja lisäksi keittiössä pystyi laittamaan ruokaa.

Otin aseeksi huolellisen ennakkosuunnittelun. Tein listat paikoista, joissa halusin käydä, ja varasin etukäteen pääsyliput tärkeimpiin nähtävyyksiin ja opastettuja kierroksia. Ostin Barcelona Cardin ennakkoon ja selvitin reitin lentokentältä asunnolle. Otin kaikki normaalit turvallisuuteen liittyvät asiat huomioon ja vähän ylimääräistä. Lueskelin matkablogeista vinkkejä Barcelonaan ja rohkaisua yksin matkustavalle.

Sitten piti enää vain lähteä.

Viikko yksin Barcelonassa – miten kävi?

Reissasin viikoksi keskenäni Espanjaan helmikuussa 2019. Kirjoitan Barcelonasta myöhemmin vielä enemmän, mutta tässä fiilikset tiivistettynä.

Eksyinkö?
En kertaakaan. Google Maps on ystävä.

Löysinkö syötävää?
Aina löysin jotain, mutta söin aika huonosti. Seuraavalle reissulle täytyy suunnitella myös ruokapaikkoja etukäteen!

Kyllästyinkö?
Itse asiassa kyllä. Kuudes kokonainen päivä Barcelonassa oli liikaa. Jatkossa viisi kokonaista päivää yhdessä kaupungissa saa riittää.

Tutustuinko uusiin ihmisiin?
Juttelin mukavien ihmisten kanssa esimerkiksi opastetuilla kierroksilla, mutta en tutustunut sen syvemmin. Se sopi minulle oikein hyvin.

Tuntuiko matka miltään?
Kirjoitin ahkerasti matkapäiväkirjaa. Matkaa ei voinut jakaa kenenkään kanssa paikan päällä, mutta postasin joka päivä kuvia ja matkakuulumisia henkilökohtaiselle Instagram-tililleni. Ne keräsivät paljon tykkäyksiä ja kommentteja, mikä oli tietysti mukavaa. Myös tämä matkablogi on yksi tapa jakaa matkakokemuksia reissuiltani. Etukäteen suunnittelu ja jälkifiilistely ovat olleet puoli matkaa.

Olin odottanut, että yksin matkaaminen on joko aivan upeaa tai sitten musertavan kauheaa. Loppujen lopuksi se ei ollut kumpaakaan, vaan muistutti normaalia yksin oleilua missä tahansa. Jos viihtyy yksin kotona, viihtyy todennäköisesti yhtä hyvin myös itsekseen matkalla.

Suosittelisinko sooloreissaamista?

Kannattaa kokeilla! Parasta on vapaus. Soolomatkan voi tehdä täysin omalla tavallaan: suunnitelmallisesti tai spontaanisti, hitaasti tai nopeasti, lyhyen tai pidemmän aikaa.

Yksin matkustaessa saattaa juuttua omalle mukavuusalueelle, eikä tule välttämättä koettua kaikkea sellaista, mitä kaverin kanssa tulisi tehtyä. Mutta mukavuusalueella on yleensä ihan kivaa.

Rohkaisen kaikkia kokeilemaan soolomatkailua ainakin kerran, jos siihen on mahdollisuus! Jos se ei sovi itselle, eipä tarvitse enää lähteä uudestaan.

Lue lisää aiheesta: Adalmina’s Adventures -matkablogi auttoi minua rohkaistumaan oman yksinmatkani suunnittelussa. Katso yksin matkustamiseen liittyvät tekstit.

Kommenttia

    • Kiitos! 🙂 Mä tein tän jälkeen yhden reissun kaverin kanssa, mutta nyt kiinnostaisi lähteä taas omin päin liikenteeseen. Vaihtelu virkistää 😀

  • Me matkustetaan Marikan kanssa ulkomaille aina yhdessä, mutta kotimaassa on jonkin verran on tullut matkustettua yksin. Sinällään yksin matkustaminen voi varmasti olla omasta mielestäni ihan mukavaakin. Kokemusten jakaminen jää kuitenkin pois, mikä on omasta mielestäni ihan huippua.

    • Jep, se on isoimpia miinuspuolia. Sosiaalinen media toimii jonkinmoisena korvikkeena. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *